Kuten kaikki tietävät, niin termodynamiikan toisen pääsäännön mukaan entropia -eli epäjärjestys- kasvaa. Petkunperä sovelsi tätä lakia valtioihin jo "wanhaan hyvää aikaan" eli ennen Berliinin muurin luhistumista ja Itä-Euroopan vapautumista osaten ennustaa ko. tapahtumat.
Mitenkäkö tämä sitten menee? No, hiukan yksinkertaistaen seuraavasti:
Mikäli kahden rajavaltion välinen elintasoero on suuri, niin entropia-periaatteen mukaisesti maat hakeutuvat kohti samantasoisuutta (keskiarvoa). Elintasoeron ylläpitäminen vaatii entropia-periaatteen mukaan jatkuvan "energian syötön" epäluonnollisen tilan ylläpitämiseksi; tässä tapauksessa "energian syöttö" tarkoittaa käytännössä sotilaallista voimaa. Eli jotta kaksi rinnakkaista valtiota, varsinkin jos kulttuuriperimä on yhtenevä, halutaan pitää erotettuina, niin vaaditaan jatkuvasti kasvavia sotilaallisia ym panostuksia. Tällä perusteella Petkunperä ennusti Saksojen yhdistyminen -ja sitä myötä koko Itä-Euroopan vapautumisen- jo 1980-luvulla. (Tyhmempi voi tietenkin kysyä, miksi Petkunperä ei plokittanut tätä jo 1980-luvulla...)
Ajatuksen jatkojalostaminen Koreoiden suhtaan ei vaadi ruudinkeksijää: kyse on vain ajankohdasta. Petkuperä veikkaa aikaväliä 5-10 vuotta.
Itse kukin voi ottaa maailmankartan käteen ja tutkailla missä on rajanaapureitten välillä suurimmat elintasoerot: siellä nimittäin "rytisee" ennen pitkää.

Tuo edelläkirjoitettuhan oli loppujen lopuksi täysin triviaalia, joten päivä-pari sitten Petkunperä intoutui haastamaan itsensä, josko tuota entropian lakia voisi soveltaa myös uskonto- ja kulttuurievoluutioon. Pikaisesti ajatellen tuntuisi siltä, että uskontojen evoluutioon entropian lakia ei voi soveltaa: ei ihmiset kiipeä piikkilangan yli toisen uskonnon perässä (vai kiipeävätkö???).
Kulttuurievoluutiota Petkunperä pohdiskeli pitempäänkin päätymättä kuitenkaan lopulliseen päätelmään. Ehkä entropian periaate voisi selittää jotain, mutta ei missään nimessä kaikkea. Mihin perustuu esimerkiksi amerikkalaisen kulttuurin -jos sitä kulttuuriksi voi sanoa- voittokulku? Onko se vain "alimman rajan" periaate: kulttuuri, mikä vaatii älyllisesti vähiten, saa suurimman potentiaalisen kannattajajoukon ja näin ollen voittaa??? (Argh!)
Toisaalta jos ajattelee eurooppalaista "korkeakulttuuria" (Bach, Beethoven, Mozart, Schiller, Dumas, Sokrates, Platon, Cervantes etc), niin onko se koskaan ollut "kaduntallaajan kulttuuria"? Vastaushan on selvä, joten...???...

Nyt Petkunperä huomaa olevansa niin kaukana ydinosaamisalueestaan, että lienee parempi lopettaa. Mutta on se vaan kiva kysellä itseltään kaikenlaista!

t Petkunperä

Petkunperä jatkoihmetteli noita rahan liikkeitä ja päätyi siihen, että Arabi-raha taitaa hyvin pitkälti olla "passiivista finanssisijoitusta". Kiinalla sen sijaan tuntuu olevan selvästi muitakin vaikutteita, varsinkin raaka-aineita omaavien kehitysmaitten suhteen. Venäjästä ei kukaan ota selvää, mutta globaalisti Venäjän merkitys ei loppujen lopuksi kovin suuri ole; Suomelle Venäjän merkitys on kyllä jotain muuta kuin mariginaalinen...
Ja sittenhän on "pikku-jokereita" kuten Venezuela, joitten merkitys globaalisti on täysin mariginaalinen, mutta paikallisesti saattavat generoida kivoja jekkuja.

t Petkunperä

Petkunperä on aina seurannut öljybusinesta aktiivisesti. Oppi-isänä voi pitää legendaarista JR:ää, jonka öljybusineksia Petkunperä seurasi tarkasti 1980-luvulla. Jostain kumman syystä kutsua öljybaronien puutarhakutsuille ei Petkunperälle koskaan kuitenkaan suotu, mutta eipä tuolle enää niin väliäkään sillä öljybusineksen mielenkiintoisimmat vierteet ovat tällä hetkellä vähän muualla kuin Dallasissa.

Rahaa -tai hienommin sanoen pääomia- on virrannut suuriin öljyntuottajamaihin kiitettävää tahtia 1970-luvun öljykriisistä lähtien; sitäkin ennen toki, muttei kovin merkittävästi. Viime aikojen öljynhinnan voimakas nousu, etten sanoisi useampikertaistuminen muutamassa vuodessa, on kuitenkin nostanut pääomien virran uskomattoman suureksi. Eikä loppua näy: vaikka öljyn tuotanto hitaasti vähenisikin, niin voimakas kysyntä takaa hinnan jatkuvan nousun pitkällä aikavälillä ja Petkunperä olettaakin rahallisen tuotoksen (hinta x voluumi) kasvavan vielä pitkään.

Että mitäköhän tästä seuraa? Siinäpä sitä pohdittavaa riittääkin. Yksi helposti ennustettavissa oleva seikka on, että öljymaitten sijoitusyhtiöt -usein valtiollisia- tulevat hankkimaan merkittäviä omistusosuuksia länsimaisista yrityksistä. Paraikaa tapahtuva maailman pörssien alamäki antaakin hyviä "oston paikkoja" jatkuvasti tuhdistuvien rahakirstujen päällä istuville öljymiehille. Nythän on jo nähty muutama näyttävä länsi-pankin rahoitusoperaatio ja Petkunperä uskoo, että vastaavia tullaan näkemään vielä useampia ennen kuin jouluporsasta lahdataan. Rahaahan tulee öljymaitten lisäksi muista ei-läntisistä kasvutalouksista kuten Kiinasta (josta enempi joskus toiste).

Lyhyen ja puolipitkän tähtäimen mielenkiintoisimpia kysymyksiä on kaksi:
1) Pysyvätkö nämä "uuden rahan" sijoittajat yrityksissä passiivisina finanssisijoittajina vai alkavatko ottaa aktiivisempaa roolia yritysten hallinnossa?
2) Jatkavatko ne edelleen Jenkkilän vajeen pönkittämistä ostamalla jenkki-bondeja? Mittakaava-apua tälle kysymykselle antaa USA:n julkisen velan livekalkulaattori: summa kasvaa hyvää kyytiä joka refresh-klikkauksella, mutta mitä tapahtuu jos ostajat vähenevät? (Mielenkiintoista tuossa kalkulaattorissa on huomata, että vaikka myös väestö-arvio kasvaa pikku hiljaa, niin velka per nuppi kasvaa koko ajan)

Näitten kysymysten vastausten enemmän spekuloinnin Petkunperä jättää toiseen kertaan.

t Petkunperä

Petkunperä ajeli työmatkaa ja mietiskeli verottomien kilometrikorvausten ihmeellistä maailmaa. Kuinkahan monta turhaa työmatkaa ajetaankaan vain kilometrikorvausten vuoksi?

Verottoman kilometrikorvauksen pohjanahan on auton kokonaiskulut, mistä pääoma muodostaa melkoisen osan. Ja näinhän se onkin, jos joutuu hankkimaan auton työn takia (vaihtoehtona vaikka että perhe pärjäisi muuten yhdellä autolla).
Toisaalta jos se auto on muutenkin, niin mariginaalikustanne lisäajosta on huomattavasti pienempi kuin tuo kilometrikorvaus. Suurimmalla osalla kilometrikorvausten "nauttijoista" tilanne on juuri tämä ja sekös on omiaan motivoimaan turhaan ajoon tai auton käyttöön vaikka junallakin pääsisi.

Tässäpä oiva poliittisen itsemurhan tekoväline jollekin kokoomuksen poliitikolle: kilometrikorvaukseksi keskimmäräisen auton kulutus (á la 8 l / 100 km) + 10%.

Että tunteeko Petkunperä piston sydämessään? Tuntee.

t Petkunperä

 

Petkunperä on kahvipöytäkeskustelun lomassa -ja vähän muutenkin- kysellyt viime aikoina ihmisten matkasuunnitelmista ja -haaveista. Ilmastonmuutoksen kannalta gallupin lopputulos on kyllä harvinaisen lohdutonta: arviolta 90% suunnittelee tai haaveilee jostain lentomatkan päässä olevasta kohteesta, toiset kauempana olevasta ja toiset vielä kaukaisemmista. Loput 10% suunnittelee automatkaa. Kukaan ei ole vielä kertonut suunnittelevansa "päästötöntä lomaa" (joka kait voisi olla vaikkapa pyöräretki tai patikkaretki omalta ovelta). Muutama on kyllä patikoinnista puhunut, mutta lähtöpiste on jossain lentomatkan päässä.

Otos on pieni, mutta Petkunperä pelkää sen silti olevan riittävä johtopäätöksiä varten. Eipä tuosta Petkunperäkään juuri muuta voi johtopäätellä kuin, että joko ihmiset eivät välitä tai sitten he yrittävät elää kuin viimeistä päivää ennen kuin lentomatkailusta tulee liian kallista.

t Petkunperä